1987 vuorossa oli sitä perinteisintä suomalaista kesäteatteria, Tyyne Pyrhönen-Häkkisen hupailu ”Ei sikaa säkissä”, joka Sauvolaisten käsittelyssä sai uuden nimen ”Vai lemmen…” Lavalla nähtiin koomista kosintaa ja letkeää lempeä, lettipäisiä piikatyttöjä, murteella puhuvia kauppiaita ja värikkäitä mustalaisia. Ohjaajana toimi Hannele Moilanen, joka on yksi varsinaisista Sauvon teatteritoiminnan kulmakivistä. Moilanen oli jo Sauvoon muutostaan asti kahdeksankymmentäluvun alussa aloitellut teatterintekoa koulun ja seurakuntanuorten piirissä, ja oli kahtena aiempana vuonna ollut itse näyttämön puolella. Hän alkoi myös talvisin vetää lapsille ja nuorille näytelmäkerhoa, josta moni nykyinen sauvolainen teatteriharrastaja on saanut innostuksensa teatterintekemiseen.